Kiilakorollinen ihme

Mulla on ennen ollu jotain kiilakorkoja vastaan. En tiia mita, mut ku joka puolella toitotettiin niitten olevan nyt muodissa, nii en vaan innostunu lainkaan. Mun mielesta ne oli tyhman nakoset. Varsinki jos se korko on tollasta materiaalia, mita ton kuvan kengassa (ei nyt tuu sita sanaa mieleen, mita materiaalia se on..). Mutta nyt on tapahtunu ihme. Ma nain (kaks pistetta ton aan paalle) maanantaina yhessa kenkakaupassa b.o.c:in kiilakorolliset kengat, joihin ihastuin ihan mielettomasti. En tiia mika niissa kengissa oli, mut oisin halunnu ostaa ne. Kavelin ne jalassa ympari kauppaa ja nain jo mielessani (tonneki ne pisteet aan paalle), miten kavelen ne jalassa ympari kaupunkii. Mutta siella ei ollu mun kokoa nuden varisina.. Mustana oli mun koko, niitten kanssa ma siella kaupassa kavelin, mut toi nude oli kivempi..

Suunnitteilla ois ostaa kahet kengat taalta. Ainakin yhet. Yhet aika normi varpikkaat on pakolliset. Sellaset, joilla on mukava kavella (koska mun balleriinat tappaa mun jalat eika lenkkarit oo kauheen natit) ja sit jotkut hienommat. Noi kiilakorot ois menny siihen valiin. Ne ei oo ihan normit, en tiia kui mukava niil ois kavella pitkii matkoi, mut ei ne myoskaan oo niin hienot, mita mulla on mielessa. Mut saa naha millasiin paadyn.

Oltiin eilen shoppailemassa reilu 6h. Ja arvatkaas mita? Sain ostettuu kaiken, mita USA-ostoslistalla oli ja vahan ylimaarastaki! Eika rahaa menny loppujen lopuks paljon lainkaan! En kuitenkaan esittele ostoksia viela. Taidan teha kaikista USA-ostoksista postauksen, ku oon takas Suomessa. Sit nakee kerralla, et kui paljon sielta tulikaan raahattua tavaraa.

This has gotta be the good life

Hengissa ollaan! Ja taalla on kuuma! Eipa kai sen kuumempi mita Suomessa, mutta silti. Lamminta on! Onneks joinaki paivina sataa, ettei oo kuumaa koko ajan. Lauantaipaiva tuntu ihan sika pitkalta. Olin taalla Traverse Cityssa puol kahelta yolla. Suomen aikaa puol 9 sunnuntaiaamuna. Oli siis vahan vasy, koska en saanu lentokoneessa nukuttua paljon lainkaan, vaikka yritin. Mutta ma karsin ekaa kertaa jet lagista! Tosin edellisyona nukuin 12h ja silla se selatettiin, mutta oli tosi outoo, ku en oo koskaan ennen karsiny siita, vaikka oon ennenki matkustanu noin pitkia matkoja. Mut asiasta kukkaruukkuun, onneks naissa nappiksissa kirjaimet on samoissa paikoissa mita Suomessaki. Helppo kirjottaa.

Jossain Detroitin lahettyvilla.

Sit ollaan paasty Traverse Cityyn kaverini Codyn luo! Sen aiti on laittanu tota pihaa tosi natisti.

Tuolla ma nukun Codyn ja sen tyttoystavan Kayleigh'n kanssa.

Sunnuntaina kaytiin Lelandissa. Seuraavat kuvat on sielta.

Leland on sellanen kalastajakylan nakonen paikka.

On muuten vahan outoo, ku tuntuu ihan ku oisit meren rannalla, mut oikeestihan tossa on jarvi. Se on vaan niin jaatavan kokonen ja vesiki niin kylmaa, et ihan ku se ois meri.

Codyy! Oonpas ma tosi happy face.

Sit ollaan takas Codylla. Tolla vihreella mossolla oli joku hassu nimi. Se taidettiin lausuu "quakamouli". Siina on ainaki avokadoo. En muista mita muuta. Mut oli ihan hyvaa. Sita kuulu dipata noilla tortillasipseilla.

Margaritaville!

Lauantaina automatkalla Traverse Cityyn pysahdyttiin hakee juustopurilaisii joltain Drive-Inilta. Siina varsinki tuli sellane olo, et tervetuloo jenkkeihin! Mut on taalla tullu syotyy ihan terveellistaki ruokaa. Ei oo koko ajan vaan pizzaa ja purilaisii. Mut mul on sellane olo, et ois silti tullu jo vahan lisaa ymparysmittaa.. Mut ei sita nain lomalla kuulu murehtia! Sit vasta, ku oon takas Suomessa. Kayleigh kylla sano, etta sen pitaa kirjottaa lista, mita kaikkee pitaa muistaa tarjota mulle. Yks oli ne juustopurilaiset, mita haettiin Drive-Inilta, sit oli muistaakseni toi quakamouli ja sit Codyn tekemat purilaiset. Ne ma oon jo saanu. En tiia mita kaikkee muuta on tulossa.. Just asken soin Codyn aitin tekemii juuri uunista tulleita chocolate chip cookies ja niitten kans maitoo. Oi etta.. Mulla on sellanen olo, et haluisin syoda melkein koko ajan ja kokeilla kaikkee uutta ja amerikkalaista. Haha mitenkohan mun kay..

Oon talla hetkella yksin Codyn aitin kanssa, koska Cody ja Kayleigh on molemmat toissa. Cody paasee vasta yheltatoista, mutta Kayleigh jo kuudelta eli parin tunnin paasta. Voin monena paivana nukkuu taalla siis ihan rauhassa pitkaan, ku noi tulee kuitenki vasta illemmalla paikalle. Kayleigh'lla on kyl huomenna vapaapaiva, et mennaan sen parin kaverin kanssa shoppailemaan! Oltiin jo eilen Kayleigh'n kanssa kiertelemassa muutamia kauppoja ja loysin aivan ihanat Gapin shortsit ja t-paidan! Shortsien kanssa oli vaan variongelma. Siella oli kahen variset: oranssinsavyja omaavat ja sinisen savyja omaavat. Ne ei oo yksvarisii, mut en tiia mita kuviointii se on.. Mut oranssihtavat oli sopommat, mutta sinertavat ois kaytannollisemmat. En tiia kumpiin oisin paatyny. Meinasin menna sovittamaan, mut sit huomasin kellon olevan niin paljon, et meijan piti lahtee, jotta ehittais elokuviin. Jai siis t-paita ja shortsit sinne. Eika sit ees menty leffaan, koska odotettiin jatkii, jotka ilmesty myohassa paikalle.. Mutta Kayleigh sano, etta voidaan menna Gapiin uudestaan jos tosiaan haluun ne vaatteet. Kattoo eka mita ihanuuksia loydan huomenna muista kaupoista..

Kivat lomat vaan teillekin

Mun USA-ostokset väheni jonkin verran. Nimittäin viimesenä työpäivänä ennen loman alkua sain tietää, että en välttämättä ookaan tuolla kahvilassa enää heinäkuussa töissä. Ne vähentää tunteja ja varmaan jotkut tyypit heitetään kokonaan pois. Mullahan on vielä muutama vko koeaikaa jäljellä, joten luonnollisesti musta on helpoin hankkiutua eroon. Mä oon siellä uusin tyyppi. Mutta ei sen tiedon jälkeen oo kauheesti fiilistä shoppailla, ku en tiiä kui kauan joudun taas näillä rahoilla elämään. Tosiaan homma selvii vasta sitten ku oon takas Suomessa. Ne tekee niitä muutoksia mun reissun aikana, joten ku oon tullu takas, nii ne ilmottaa, että tarviiko tulla enää hommiin vai ei. Mä en ees eka kunnolla tajunnu homman nimee, ku siitä mulle kerrottiin. Tajusin vaan sen, että tunteja vähennetään. Okei, ei sillä ollu niin välii, ku aattelin etten tuolla kuitenkaan enää kauaa oo jos oon kerta suunnitellu muuttavani pois Tampereelta tai lähteväni au pairiks syksyllä. Mutta sitten toinen tyyppi selitti sen homman mulle vähän tarkemmin, et mua ei tarvita siellä enää välttämättä lainkaan. No, heinäkuun vuokran mä onneks maksoin ennen tänne reissuun lähtöö, mutta tarvis tosiaan vielä elokuun vuokra maksaa jollain rahoilla. Eli joudun sen sit vissiin säästämään näistä lomalle tarkotetuista rahoista. Thanks a lot guys.

Ärsyttävintä on varmaanki se, että tää on vielä niin epäselvää. Olis samantien kertonu jos mulla ei oo siellä enää tunteja lainkaan. Sit tietäisin nyt samantien pistää sen vuokrarahan sivuun. Mutta nyt on vielä pieni mahdollisuus, että saisinki muutamia tunteja tehtyä hommia siellä. Mutta helvetti se selviää vasta reissun jälkeen. Sit jos mulla on siellä vielä tunteja, nii onhan se toki kiva, mutta ärsyttää, ku tietää, et ois voinu tehdä paljon enemmän täällä reissussa eikä säästää niin paljoo. Sit jos mulla ei oo enää tunteja, nii no sit mä oon toivottavast tosiaan jättäny sen vuokrasumman talteen tältä reissulta. V*tuttaa mua varmasti sillonki. Joka tapauksessa siis.

Jos en saa mitään koulupaikkaa tai loistavaa työpaikkaa ja mut hyväksytään au pairiks, nii näillä näkymin muutan sit elokuun lopussa takas kotiin. Sillon mun nykysen kämpän vuokrasoppari loppuu. Sit toivottavasti ei tarvi asuu kauaa kotona, vaan pääsis syys-lokakuussa lähtemään jenkkeihin. No, tätä ei pitäis miettii liikoja nyt, koska homma selvii muutaman vkon päästä. Mutta en voi sille mitään, et se pomppaa välillä mieleen, varsinki sillon, ku pitäis käyttää rahaa johonkin.. Oikeesti helvetin helvetti, mä niin odotin tätä reissuu ja olin niin tyytyväinen ku sain säästettyy kohtuu paljon rahaa. Aattelin pääseväni pitkästä aikaa kunnolla shoppailemaan. Se siitä sitten. Olihan siitä säästämisestä selvästi hyötyy, mutta emmä suunnitellu käyttäväni niitä rahoja vuokraan ja sellaseen.

USA kutsuu, näkyy 15.7.!

HUOMENNA, HUOMENNA! En yhtään tiiä miten tulen päivittelemään seuraavan 3 vkon aikana. Varmaan pääsen jossain kohtaa kertomaan oonko hengissä, mutta en tiiä kui suuria postauksia on tulossa ja kui usein. Koitan parhaani mukaan keskittyy vaan lomailuun ja vähäiseen koneella olemiseen. Toki ekan kaverin luona ollessani oon arkipäivisin ehkä jonkin aikaa yksin, koska se kaveri joutuu olemaan töissä. Sillon saatan päätyä vähän päivittelemään blogia ja facebookia. Mutta en tiiä saanko laitettua kuvia siellä koneelle. Otan johdon kaiken varalta mukaan jospa se kavereitten tietokoneissa toimis ja pystyisin sieltä käsin jo vähän näyttämään meininkiä, mutta veikkaisin, että jäätävä kuvapläjäys tulee reissun jälkeen.

Takas oon perjantaina 15.7. Jos en sillon, niin mahdollisesti lauantaina ilmottelen ittestäni. Viimestään sunnuntaina. Mulla on kuitenkin näillä näkymin ohjelmaa jo tolle vkl:lle, joten en tiiä ehdinkö koneelle ennen sunnuntaita. Sen näkee sitten.

Kävin tänään vielä mökillä vähän juhannussaunomassa ja -uimassa. Tulin kuitenkin yöksi kotiin. Muut on mökillä yötä, niin mä mietin täällä illalla/yöllä pääni puhki, että onko kaikki varmasti pakattuna ja tarkistan kaikki lentoliput ja passit miljoona kertaa.. No, huomenna on aikaa nukkua! Oon kyl varmaan taas niin täpinöissäni, et oon lentojen ajan hereillä. Harvmmin nukun lentokoneissa. Oon aina niin fiiliksissä. Nyt on kyllä sen verran univelkaa, että huomenna saattaa tapahtua ihmeitä. En lennä suoraan Detroitiin, vaan mulla on vaihto Amsterdamissa, joten toki voi olla, että mietin ihan hirveesti seuraavaa lentokenttää ja siitä selviytymistä etten jännitykseltäni saa nukuttua! Jos/kun oon selviytyny Amsterdamin kentältä, nii sit alan varmaan miettii Detroitin kenttää.. Millanen hulina ja vilinä siellä onkaan, ja multa otetaan kaiken maailman kasvokuvat ja sormenjäljet ja kysellään kauheesti kysymyksiä.. Ja miten käy matkalaukun! Oolrait, rauhotus sitten..

Juhannuksena pitää tietenki olla saunavihta. Kyllähän se tosta sitten myös saunaan vietiin.

Nauttikaahan kesästä ja kaikesta ihanasta, mä ainakin teen niin ja suosittelen sitä erittäin lämpimästi muillekin! Se on moro!

Kaikki hoidettu ja pakattu. Kai.

Onneks eilen oli lyhyt työpäivä, koska piti päästä keskustaan hyvissä ajoin hoitelemaan asioita. Piti käydä vaihtamassa euroja dollareiksi, ostaa kavereille tuliaiset (toiselle en ees viel eilen tienny, mitä ostan, joten siihen piti varata paljon aikaa), ilmottaa Aamulehteen, et ei lähettäis mulle sanomalehtii kolmeen viikkoon ja sit vaihtaa kännykkäliittymä minuuttivelotteiseen (pidän kännykän melkein koko reissun kiinni, nii menis puheminuutit ja tekstaripaketit vähän hukkaan). Käytiin kans ruokakaupassa ja tehtiin poikakaverin kanssa pizzaa. Tai sehän sen suurimman osan teki, mä tulin sit vaan heittää mun pizzaan aineksii päälle. Emmä mitään pizzapohjii osaa tehä, kannattaa vaan antaa ammattilaisen hoitaa se homma.

Mun puolelle tulee kaikkee muuta, paitsi ananasta. Se saa jäädä visusti poikakaverin puolelle!

Uu naminami.

Ekalle kaverille Michiganiin on tällaset tuliaiset + ostan sille vielä Hesan lentokentältä Koskenkorva Vodkaa. Hän esitti sellasen toiveen. Suklaa ja sinappi oli myös toiveita. Ois se kans halunnu Karhuu, mut emmä sitä viittiny lähtee raahaamaan. Sori.

Toiselle kaverille Ohioon Marimekon kahvimukit ja hänen äidille Marimekon kangaskassi.

Sain eilen Cultural Carelta postia. Tilasin niiltä netistä tollasen esittelylehtisen ja olin sit muuten niin täpinöissäni, ku sitä luin. Olin oikeesti ihan yhtä hymyä ja mielessä pauhas lause: "MÄKI HALUUN!"

Lentokone- ja/tai lentokenttälukemista!

Tänään Poriin ja sieltä huomenna kotikotiin!

Pakkaamisen ongelmia

ENS LAUANTAINA LÄHTÖ JENKKEIHIN!! En voi uskoo, et se on niin ku ihan just nyt kohta tapahtumassa. Niin kauan oon oottanu pääseväni sinne uudestaan. Alotin maanantaina pakkaamisen ja siinä se lähtö tosiaan iski. Emmä sitä ennen vielä kunnolla tajunnu olevani lähdössä, mutta ku alko latomaan tavaraa matkalaukkuun, nii johan välähti! En tiiä minkä verran ois hyvä ottaa vaatteita mukaan, et USA:sta ostetut kamat mahtuu sinne sit kans. Ongelmaa oli kans, ku en meinannu keksii, mitä pistän lentokoneeseen päälle. Jotain tosi rentoo, joissa on kiva olla koko lauantaipäivä. Lähen lauantaiaamuna bussilla Hesaan ja oon Detroitissa Suomen aikaan joskus kolmelta yöllä. Se aika ois kiva olla mukavissa vaatteissa. En ois halunnu ottaa collareita, koska en tarvi niitä varmaan missään muussa vaiheessa, ku lennoilla, mutta niin mä sit vaan päädyin collareihin, t-paitaan ja huppariin.

Näyttää olevan niin vähän tavaraa! Oikeella alhaalla lentokone-vaatteet.

Tällä hetkellä mukaan lähdössä:

- 2 toppia

- 2 t-paitaa

- 2 pitkähihasta

- 1 huppari

- 1 tunika, joka käy mekosta ja topista

- 1 farkut

- 1 shortsit

- 1 collegehousut

- 1 bikinit

- 2 kengät, ballerinat meni matkalaukkuun, ku lenkkarit on ehkä vähän mukavammat lentokentillä kävellessä

En ota ku yhen laukun mukaan eli mun H&M:n peruslaukun. Sitpähän ainakin innokkaamin etin uutta laukkua, ku ei oo ku yks reissussa mukana. Ja Frendien kattomisesta on taas ollu hyötyy! Mietiskelin, et miten saan käytettyy tilan hyväks, varsinki sit ku oon ostanu lisää tavaraa. Tuli siitä mieleen se jakso, jossa Janice neuvoo Chandleria laittamaan sukkia kenkiin, jotta saa lisää tilaa. Mä tietysti tungin sit muutamat sukat balleriinoihin!

Korut oli yllättävän helppo päättää. Neljä kappaletta korviksia ja kaulakoruja.

Kauheen tyhjää! Mitä täältä puuttuu? No ne uudet tavarat tietenki, mut jotenki on orpo olo lähtee niin tyhjällä matkalaukulla.. Tulee tonne vielä kavereitten tuliaiset.

Mietin vähän välii, et mun matkalaukku on liian täynnä eikä ostokset mahdu sinne tai laukku painaaki liikaa! En kyllä usko, että innostun ostamaan niin paljoo, et tonne ei kaikki mahtuis, mut silti.. Ei sitä koskaan tiiä! Sit välil on semmonen olo, et pitäis ottaa enemmän vaatteita mukaan. Sit hetkee myöhemmin tulee taas semmonen olo, et pitäis vähän tyhjentää tota matkalaukkuu! Oi voi. Toivottavast mä nyt kohta vähän rauhottuisin. En kyllä ikinä osais alottaa pakkaamista päivää ennen. Ei siitä tulis mitään. Sit mä ainaki panikoisin. Nyt ehtii hyvin puntaroimaan ja miettimään, ja varmemmin muistaa ottaa kaiken tärkeen mukaan.

Lopeta ajatteleminen!

Miksi, oi miksi, asiat tuntuu niin paljon kurjemmilta illalla/yöllä/väsyneenä? Eilen päivällä olin niin fiiliksissä, ku mietein au pairiks lähtemistä. Sit ku menin nukkumaan, niin siinä sängyssä maatessa alko tietenki miettii kaikenlaista. Mulla tuli kolme asiaa mieleen, joiden takia ois kaikista vaikeinta lähtee vuodeks pois.

1. Poikakaveri. Viime vuoden syksyllähän se oli se suurin syy, miks en lähteny au pairiks. Ei se mua täällä enää pidättele, mutta ois sen luota silti vaikeeta lähtee.

2. Meijän Fredi. 3 vuotta sitten, ku olin USA:ssa kesävaihdossa, niin mulla tuli ainoastaan Frediä ikävä. Ei tullu mieleen ikävöidä muita perheenjäseniä tai kavereita. Mulla oli ikävä meijän koiraa.

3. Joulu perheen kanssa. Tää tuli oikeesti kolmantena mieleen. Joulu vaan on niin ihana. Kesä on paras vuodenaika, mutta ne pari päivää siinä joulun ympärillä on parhaimpia koko vuodesta. En tiiä millasissa fiiliksissä sitä olisinkaan ihan erilaisessa ympäristössä, varsinki ku tietäis, että muut perheenjäsenet saa nauttia kotona siitä, mistä mäki oon aina aikasempina jouluina saanu.

Mutta tänään au pair -jutun ajatteleminen on taas saanu vaan hyvälle tuulelle. Sillai se taitaa reissunpäälläki olla. Päivällä on kyllä hauskaa, mutta illalla nukkumaanmennessä on siinä kaikessa hiljaisuudessa ja pimeydessä yksin omien ajatustensa kanssa.

To go or not to go. GO!

Tuli pari päivää sitten postissa kirje, jossa kerrottiin, etten oo päässy yhteen hakemaani kouluun sisään ja kaikista paikoista mihin hain, niin just sen piti olla varmin nakki. Se ei oo se, mihin luin ennakkoaineistoja. Tota mukamas helpompaa kouluu varten ei ollu pääsykoetta. Mut toki mun kouluarvosanat ei oo mitään kehuttavii, et sinänsä tää ei ollu jäätävä yllätys. Mut nyt ku se mukamas helpompi kusi, nii en usko pääseväni mihinkään muuallekaa. Heinäkuun puolessa välissähän mä sen vasta tiiän varmaks, mut tällä hetkellä on tollaset fiilikset. Ja joo, peruutuspaikkoja tulee aina jonkin verran, mut mä en oo varasijoillakaan ihan ensimmäisten joukossa. Joten saatan lähtee USA:han au pairiks ens syksynä!

En jaksa toista samallaista vuotta, mitä edeltäjänsä oli. Olishan se sillai erilainen, et menisin iltalukioon korottaa yo-arvosanoi tai ottaisin avoimen amk:n tai yliopiston kursseja, et pääsisin joskus johonki kouluun. Näillä nykysillä arvosanoilla kun ei kauheen moneen paikkaan pääse. Mut tällä hetkellä on sellanen olo, et en jaksais sellasta ihan vielä. Olisin vaan kahvilassa töissä ja parina iltana viikossa koulussa. Kuulostaa kuitenki liian samalaiselta, mitä viime vuosi oli. Ja se vuosi ei ollu ihan parhaimmasta päästä. Haluun maisemanmuutosta. Isoa sellasta. Sen au pair -vuoden jälkeen oisin tietty taas samassa pisteessä, et sit tarvis tehä noita koulujuttuja, mut sit mä jaksaisinki paremmin. Ois mielenkiintonen vuosi takana. En enää jossittelis ulkomaille lähtöö, vaan oisin tehny sen.

Tällä hetkellä mä oon ihan lähdössä. Heti ku tuun tuolta 3 vkon lomareissulta, nii sit on tullu tieto muista kouluista ja jos/kun en oo päässy mihinkään, nii alan heti hoitaa au pair -juttuu eteenpäin. Kaikki mun tutut, jotka on ollu ulkomailla au pairina tai työskentelemässä tai tekemässä jotain muuta, ku vaan lomailemassa, on sanonu, et jos on halua mennä, niin kannattaa mennä. Ennemmin sitä tulee katumaan, et ei menny, ku et meni. Ja mä tiiän sen olevan niin. Reilu vuosi sitten mä suunnittelin lähteväni syksyllä 2010 au pairiks jenkkeihin, mut se homma jäi. Pitkin viime vuotta on sit välillä tullu mieleen sinne lähtö, et kyl nyt ois sit hyvä lähtee.

On tässä jutussa kuitenki yks miinus (ehkä enemmänki, mut tää tulee nyt mieleen). Oon käyny vaan Allianssin ja Cultural Caren sivuja läpi, mutta molemmissa sanotaan, et pitää olla vähintään 200 h lastenhoitokokemusta. Mulla on 0 h. En oo ollu lapsenvahtina. Mut ainakaan Cultural Caressa ei tarvinnu olla "ammattimaista" kokemusta, et mukaan laskettiin semmonen jos on hoitanu nuorempii sisaruksii, sukulaisia tai ystävien lapsia. Mulla on toi pikkuveli (joka on nyt kyllä jo 16, mutta oli se joskus paljon nuorempi), et enkös mä sen perään oo joutunu aika paljon kattoo? Siitä lastenhoidosta ei tarvita virallista todistusta, että suosittelijan tiedot riittää. En sit tiiä voiko pelkästään äidin suositukset riittää, et oon osannu hoitaa pikkuveljeeni hyvin ja hellästi? Jos joku tietää tarkemmin, niin kertokaa ihmeessä, et onko mulla mitään tsäänssejä päästä sinne. Etten ihan oo jo lähdössä ja sit homma kuseeki tohon. Isäntäperhe mulla on jo ehkä valmiina, et eikö sit voitais olla vähän lepsumpii noitten lastenhoitotuntien suhteen? Ku se perhe ois jo viime vuonna ollu jo aikalailla valmis ottamaan mut sinne eikä ne yhtään tienny minkä verran oon ipanoitten kanssa hengannu. Toki kyseessä on mun serkun perhe, et ehkä ne aattelee sukulaisen osaavan kyllä hommansa..

Tällasia kivoja kavereita siellä..

.. mut on siel oikeestiki kivoja kavereita! Oisin halunnu viedä ton viime reissulta kotiin.

On se kyl jännä, miten mieliala voi muuttuu. Olin eilen illalla niin rikki ja hajalla ja mietin, että mitä mä teen elämäni kanssa, ku emmä pääse mihinkään kouluun ja tuntuu, et jumitan vaan paikallani enkä tiiä mitä tekisin. Ei kannata miettii asioita liikaa väsyneenä. Miks kaikki tuntuuki sillon niin paljon kurjemmalta? Tänään päivällä töissä mulla tuli toi au pair -juttu mieleen ihan out of nowhere ja nyt oon vaan ollu koko päivän aivan mielettömissä fiiliksissä. Ootan ens lauantaita ja sit ku se 3 vkoo on kulunu, nii sit alkaa selkenee, et miten ens syksy lähtee käyntiin!

Meijän vanha pikkunen

Meijän pikkuhauva Fredillä oli eilen 7-vuotissynttärit! Voi ku hän on jo vanha poika.. Justhan se oli vielä 7-viikkonen pikkuhölmö, ku me haettiin se kotiin. Siitä onki jo 7 vuotta aikaa. No mutta lahja piti siis hankkia ja äiti pisti mut asioille, koska ilmesesti mä osasin päättää paremmin, et mikä ois hyvä lahja. Jotkut leipoo lemmikeilleen kakkuja vielä lahjan lisäks, mutta meijän Frellu on tottunu tyytymään vähän vähempään.

Tollaseen päädyin. Myyjä sano, et toi sininen juttu tos on hyväks ikenille.

Ihan itse paketoin.

Ja mahdollisimman pientä silppua saadaan aikaseks..

Pääsihän se lopulta siihen käsiks.

Don't worry, be sweet

Torstaina vietin illan ja yön kaverini luona Turussa. Mentiin illalla syömään kauppatorin laidalla olevaan ShamRock Caféhen ja siitä mentiin leffaan kattomaan Priest (toiminta, kauhu, sci-fi). Seura oli tietenki huippuu, ruoka maittavaa ja leffaki yllättävän hyvä! Eikös Turussa muuten ooki kauppatori? Mä oon näistä niin sekasin. Oisko Tampereella keskustori ja Porissa sit kauppatori? Mä onnistun aina sekottaa, et mis oli mikäki, ku noissa kolmessa kaupungissa nyt tulee useimmiten oltua.

Jallupullo-kynttilänjalka.

Lonkero on selvästi tän kesän kesäjuoma.

Ceaser-salaattia ja kanaa, mmm..

Leffassa pitää tietenki olla karkkia. Ja kaveri vei mut ihan uuteen karkkikauppaan! Tai siis ei se ollu sillai uus, mut mulle se oli uus. Se oli kans ihan Finnkinon lähellä. Finnkinon vieressähän on joku karkkikauppa, missä ennen tein leffakarkkiostokseni Turussa, mut siitä sit tien toisella puolella oli UVD ja siellä oli paljon parempi karkkivalikoima!

Toivoin, et oisin saanu napsii noita kaverin poppareita, mut karkkei oli sit niin paljon, et en meinannu ees jaksaa niitä kaikkia. Sai kaveri syödä popparinsa rauhassa mun käsiltä.

Tää vkl ei oo ollu niin kiirenen mitä edeltäjänsä. Ohjelmaa on ollu sopivasti. Ei oo tarvinnu juosta paikasta toiseen, mutta kaikki aika ei oo myöskään menny vaan oleskeluun. Tänään on yhen kaverin synttäribileet, joten parin tunnin päästä suuntaan sinne. Tiedossa on grillailua (mun grillikauden avaus!) ja saunomista. Ei mulla tässä sit muuta, ku mahtavaa lauantaita muilleki!