1. Oon numeroneurootikko. Tykkaan varsinkin parillisista luvuista. Jos katon digitaalista kelloa ja se nayttaa 14.59, niin mun on pakko kattoo sita uudestaan ku se nayttaa 15.00. Jos radion tai telkkarin volyymi nakyy numeroina, niin sen on pakko olla parillinen luku. Kaikki postaukseni tassa blogissa oon julkassu mahdollisimman mukavaan kellonaikaan. En tiia paasenko tasta koskaan eroon, mutta en voi vaan julkasta jotain postausta jos kello on vaikka 17.49. Voisin kirjottaa tahan pitkan listan, koska numeroiden kanssa tulee oltuu paljon tekemisissa, mutta kolme esimerkkia on ehka tarpeeks.
2. Oon muutenkin tosi jarjestelmallinen ja pikkutarkka. Jos joku on koskenu mun tavaroihin, niin yleensa huomaan sen ku ne on eri paikoissa tai eri asennoissa. Esim. penaalin kynien paiden taytyy osottaa samaan suuntaan.
3. En tykkaa limsoista. Kokiksesta, jaffasta, pepsista, mita kaikkia onkaan.. Hiilihapot ei oo mun juttu. Ei oo myoskaan mun aitin, isosiskon eika pikkuveljen. Taa on varmaan joku suku-juttu.
4. En osaa nauraa kunnolla. Lukion ykkosella aloin tahallani nauraa erittain oudon kuulosesti. Se oli vaan hauskaa ja nauratti muita. No, sen jalkeen en oo enaa osannu nauraa kunnolla. Jos mua alkaa naurattaa, niin aluks se sujuu "normaalisti", mutta sit alan miettimaan sita ja sit menee oudoks. Tata on vahan vaikee selittaa.. Mut onneks se on normalisoitunu jo aika hyvin. Pari vuotta sitten tilanne oli viela toivottomampi.
5. Pelkaan pukeutuu liian huomiooherattavasti. Ala- ja ylaasteella yks kaverini kommentoi mun pukeutumista aika negatiiviseen savyyn. En pukeutunu mitenkaan ladygagamaisesti, mutta kaverin piti kuitenkin kommentoida. Niitten kommenttien myota aloin enemman miettii, et herattaako joku vaatekappale liikaa huomiota, et pitaiskohan olla kayttamatta sita. Koitin sit aina pukeutuu mahdollisimman joukkoon sulautuvasti. Siita on nyt jo vahan aikaa ja alan pikkuhiljaa oppii pukeutuu vahan enemman niin ku ma tosiaan ite haluan. Haluisin uskaltaa kokeilla uutuuksia ja erikoisuuksia, mutta ne kommentit vahan kaivelee mielta, vielakin.
"Taa ei taida olla huomiotaherattavaa..?"
2 kommenttia:
ootpa jännä :) täytin muuten 24, jollen sitä vielä kertonu, kestää kyllä varmaan vähän aikaa ennen kuin tajuan sen, musta ei tunnu ihan noin vanhalta vielä..
Haha niin se yleensä menee. On aina vähän vaikeeta ymmärtää olevansa taas vuoden vanhempi. Koska sitä pitäis alkaa kutsuu itteään aikuiseks? :D mä oon toki vasta 20, mutta ku mä olin 17 ja isosisko 20, nii se oli vanha!
Lähetä kommentti