Hermoja repivä lahja

Tein äitille eilen äitienpäivälahjaks porkkanakakkua ja aattelin etukäteen, et kuvaisin siitä sillai vaihe kerrallaan sen teon, mutta mulla oli kauhee kiire tehä se ja olin niin stressaantunu, et se kuvaussuunnitelma meni pahasti karille. Leipominen ei oo varmaan koskaan ollu niin hirveetä! Mä huusin ja sotkin ja kirosin. Raakoja kananmunia lens lattialle ja ku kakku oli saatu uuniin, nii keittiö oli ku pommin jäljiltä. Kyl siitä sit loppujen lopuks hyvänmakusta kuitenki tuli! Onneks, ku niin kauhee vaiva ja stressi siitä aiheutu..

Noi hasselpähkinärouheet oli niin hyviä.. Teki mieli heittää koko pussin sisältö tohon päälle.

Resepti on mun nimpparilahjaks saadusta Kotiruoka -keittokirjasta:

Taikina

2 munaa

1½ dl sokeria

75g sulatettua rasvaa

1 tl vanilja- tai vanilliinisokeria

1½ tl leivinjauhetta

2½ dl vehnäjauhoja

3 dl hienoksi raastettua porkkanaa

½-1 dl manteli- tai pähkinärouhetta

1½ tl kanelia

Kuorrutus

100 g pehmeää sulatejuustoa tai tuorejuustoa

1 dl tomusokeria

1 tl vanilja- tai vanilliinisokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi kierre- tai sähkövatkaimella. Lisää sulatettu, jäähdytetty rasva (itelläni ei ollu kauheesti aikaa odotella sen jäähtymistä). Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää seos taikinaan siivilän läpi (ite en kyllä käyttäny siivilää). Paista kakkua voidellussa ja korppujauhoilla jauhotetussa tasapohjaisessa vuoassa 175 asteen lämmössä n. puoli tuntia. Kumoa kakku vuoasta. Vatkaa kuorrutusta varten ainekset tasaiseksi seokseksi. Levitä seos jäähtyneelle kakulle (itelläni ei ollu kauheesti aikaa odotella sen jäähtymistä). Koristele kakku halutessasi mantelirouheella.

Porkkanakakku ei ollu ainoo, mikä mun piti eilen tehä. Iskällä oli synttärit perjantaina, mutta se tuli vasta myöhään illalla kotiin, nii aateltiin tarjota kakkua vasta lauantaina. Äitillä oli sit päivällä muuta ohjelmaa, nii se pyys jos mä voisin tehä sen. Eihän se kuitenkaan oo vaikeeta. Joo totta, ei se vaikeeta oo, mutta kivasti lisäs stressii, ku piti se porkkanakakkuki tehä.. Eihän siinä muuten ois ollu mitään, mutta mä olin tietenkin fiksu ja alotin leipomisen vähän myöhään, ku unohduin nettiin liian pitkäks aikaa..

Koitin tehä päälle sydämen. Kysyin porukoilta mikä se on ja ne molemmat arvas oikein!

Kyllä on tänä vkl:na nautittu ruuasta oikein olan takaa! Eilen oltiin kans aamupäivällä munkkeilemassa.

Ei ole Uudenkaupungin Pakkahuoneen munkin voittanutta. Viime pakkismunkista oli 2 vuotta aikaa!

Parin tunnin päästä lähen takas Tampereelle. No mutta tuun käymään kotona taas ens vkl:nakin. Poikakaverilla on nyt niin tyhmiä työvuoroja vkl:sin, et ei oo järkee mennä Poriin sen luo, nii tuun sit kotiin. Nii ja onneks pääsen Tampereelle tänään kaverin kyydissä, nii ei tarvi käyttää julkisia. Matkaan kuluu omalla autolla niin paljon vähemmän aikaa. Ja saa raahattua kotoa paljon enemmän tavaraa (eli ruokaa) mukaansa, ku ei tarvi missään vaiheessa kantaa sitä laukkua esim. juna-asemalta takas asunnolle, joten ei haittaa vaikka se painaa tonnin.