Kesä, jos jatkuisit vielä vähän..

Kaikkialla pölistään jo syksystä.. Elokuu on vielä kesäkuukausi! Ei vielä saa kurkistella syksyyn! Se on sitten vasta elokuun lopussa, johon on vielä kauan aikaa.. No, kai se munkin täytyy hyväksyä, että niin se syksy vaan puskee taas paikalle. Yöt on jo pimeempiä ja päivät alkanu viilenemään. Syksy on tosiaan mun inhokki vuodenaika. Se on vaan masentava kesän jälkeen. Talvi on sit kiva, ku sillon on joulu ja sisältä on kiva kattella ulos, ku on ihanan lumista (ulkona ei sit aina ookaan niin kivaa). Ja kevät on ihana ku alkaa lämpenemään.. Mutta syksy on vaan masentavaa. Tuntuu ja näyttää masentavalta. Tyypit sanoo, että onhan sillon puut ihanan värikkäitä ja hienoja, mutta ei mun mielestä. Tai onhan se ihan jännän näköstä, ku on eri keltasen ja ruskeen sävysiä puita, mutta aika masentavaa se on, ku tietää, että kohta ei oo puissa lainkaan lehtiä, vaan ihan pirun kylmä. Tai sitten on jo kylmä. Että tällanen en-tykkää-syksystä -vuodatus. Yksi ainokainen plussa tässä syksyssä kuitenkin on: MULLA ALKAA OPISKELIJAELÄMÄ!

Kirjojenko kuvia mun ois pitäny tähän laittaa?

Kesä meni taas niin nopeesti, että huh huh. Niin se aika alkaa muutenkin kulumaan nopeemmin, mitä vanhemmaks tulee.. Ja mä oon vasta 20! Mut tiiän kyl, miks kesä tuntu hujahtavan. Mä suunnittelin kaikkee etukäteen ihan liikaa. Melkein koko ajan tiesin monta päivää aikasemmin, että missä tuun olemaan ja millon ja kenen kanssa. Mulla ei oikein ollu sellasta lepposaa kesäpäivää. En osannu ottaa rauhallisesti ja tarpeeks rennosti. Kyllähän jonkin verran pitää olla tekemistä, mut ei liikaa. Kesällä pitäis osata olla. On sellanen olo, että pitää saada lomasta kaikki irti ja siks tekee juttuja, mutta ku seki ois lomasta irti ottamista, että vaan olis.. Sit jos ei oo tekemistä, niin on sellanen olo, että pitää tehä jotain tai on tylsää. Siis edes olla koneella vaikka päivittämässä blogia. En vaan osannu olla yhtäkään päivää ihan rauhassa. Mennä vaikka riippumatolle loikoilee tai johonkin puistoon istumaan ja vaikka lukemaan. Lukeminen on sellanen juttu, mikä rauhottaa. Sillon ei oo kiireinen olo. Sen takii en luekaan niin paljoo. Tuntuu, ettei oo aikaa rauhottuu, ku pitää jo mennä.. Tää ongelma on nykyään niin monella. Pitää olla kauheesti siellä ja täällä ja tekemässä sitä. Enhän mä koko ajan huitele jossain, mutta siis asunnolla tai kotona ollessani mä säädän koko ajan jotain. Mä haluan oppia vain olemaan.

Kuvat taas täältä.