Kapteeni juhlii voittoa!

Eilen oli O'C's has talent! -bändikisan finaali ja Picnic with Lulu voitti!! Se oli uskomatonta, mä luulin, et olis tullu kakkossija, mut mahtavaa! Bändi sai 300€ käteistä, 200€ lahjakortin O'Connell'siin, 1400€ edestä levytysaikaa ja se pääsee lämppäriks jonkun isomman bändin keikalle! Ei viel tiiä minkä bändin, mut jonkun, mikä on tyyliltään samankaltanen. Voittoo siirryttiin juhlimaan Klubille ja näin ollen mun Halloween-biletys taitaa siirtyy ens vuodelle. Eilinen riitti tälle vkolle. Eikä mul oo rahaakaa.. Mut wohoo, voitto!

Vaatetukseni oli seuraavanlainen eilen illalla. Kuvanlaatu on kieltämättä persiistä. Otin ton eilen, ku oli jo kiire lähtee baariin, nii en turhan paljoo kerenny säätelee kameraa. Luonnonvalossa on kivempi ottaa kuvia, ku ei tarvi käyttää salamaa, mut koita löytää luonnonvaloo klo 21.30. Hitsit eilen oli kyl lämmin, ihan yölläki. Olin ihmeissäni, ku en palellu laisinkaa. Hyvä niin, kyl seki aika viel tulee. Ja miten niin oon kalkkilaivan kapteeni?

Hattu - H&M

Pitkähihanen - Only

Neulehässäkkä - Object

Farkut - Only

Nilkkurit - Tapas

Kaulakoru - En muista merkkii, mut ostettu Jim&Jillistä

Matkalla finaaliin

Ite en esiinny kyseisellä pätkällä, koska toi on tosiaan kuvattu kesällä, jollon en vielä ollut osa Picnic with Lulua.

Torstaina 28.10. O'C's has talent! -bändikisan finaali @ Irish Bar O'Connell's!

Pimeydessä muffinsseja

Pe-iltana oli upeen näköstä. Koitin ottaa kuvii ja kirosin siin samal ku mun kamera ei ota tarkempii kuvii pimeellä.. No on se silti kiva kamera. Mut salaman kans ei viitti ottaa, ku ei niist sit tuu mitää. Pitäis olla joku alusta, ettei kamera heiluis laisinkaa ja sais tarkkoi kuvii.

Täysikuu oli kaunis ja noi pilvet sen ympärillä upeita.

Aika kirkkaasti näyttää toi lyhdyssä oleva kynttilä loistavan.

Oon taas matkalla takas Tampereelle, tällä hetkellä Porissa. Koukkaan tätä kautta, ku nappaan poikakaverin mukaan. Kotoo lähin aamulla puol seiskalta. Porukat läks Leville, nii pääsin kätevästi niitten kyydissä Poriin. Oisin voinu toki iteki mennä Leville, ku ei mua pahemmin missään ens vkolla kaivata. Tai ei kaivattu viel sillon ku mietin Leville lähtöö. Nyt on kuitenki jo tullu ohjelmaa, nii etten viittiny lähtee pohjoseen, ku UFOn keikkaa ja työhaastatteluja pukkaa.

Sunnuntaina suklainen välipala. Ja menihän noita eilenki kaks. En muista mistä äiti osti noi, mut ihan ku siel sisäl ois ollu marianne-karkkien suklaata. Oli nannaa!

Lapsellista menoa

En pidä ihmisiin turhan usein yhteyttä. Se ei tarkota ettenkö haluis olla väleissä. En tahallisesti koita työntää ihmisiä pois luotani. Mä en vaan aina haluu olla kavereitten kanssa. Tykkään olla omissa oloissani eikä mulla aina tuu mieleen soittaa jolleki, ku on tylsää, vaan usein keksin jotain tekemistä ite. Joskus tietty soitan ja pyydän seuraa, mut harvemmin, ku jotkut muut. Harvemmin, ku jotkut kaverit toivois. Kaverisuhteita on kuivunu kasaan, ku kumpikaa ei oo enää ottanu yhteyttä. Mä en osaa olla joka päivä yhteyksis kaikkien kanssa ja siinä on jotain väärää joidenkin mielestä. En oo niin takertuvainen, vaik ilmesesti pitäis olla. Okei, ei se takertuvaista oo, et haluu olla kavereitten kanssa.

Mä ja yks mun kaveri ajauduttiin kesän aikana erillemme. Ei ollu mitään riitaa, meil vaan oli omat juttumme. Huomasin kyl, et ei oltu enää niin paljon jutuissa. Ennen ku mul tuli mieleen soittaa tälle kaverille ja kysellä kuulumisii, kuulin mun poikaystävältä, et se kaveri oli haukkunu mua mesessä mun poikaystävälle. Mulla ei ollu mitään tietoo miks se oli tehny niin, koska en ollu mielestäni tehny mitään, mut siinä vaiheessa ei ainakaan tehny mieli kysellä kuulumisii. Ja se haukku mua mun poikaystävälle useemminki. Luuliko se, et mun poikaystävä lähtis haukkumiseen mukaan? En tiiä mitä mielihyvää se siitä haukkumisesta sai.

Eilen juttelin tän kaverin kans ja selvis, et se oli vaan vihanen, koska se oli aina se, joka otti yhteyttä ja sit ku se ei ottanu ja mäkä en ottanu, nii homma kuivu kasaan. Sen takii se meni haukkumaan mua ihmisille. En ihan ymmärrä miks. Ku mul on välit kuihtunu jonkun kans ilman et kumpikaa on tehny mitään, nii ei mulla oo tullu mieleen mennä haukkuu sitä tyyppii enkä oo kuullu sen tyypin haukkuneen mua. Sit ku on joskus jossain nähty, nii on ollu kiva vaihtaa kuulumisii. Mut ei tollasen haukkumisen jälkeen oo hirveen kiva vaihtaa kuulumisii. Luulin, et se kaveri aatteli mun tehneen jotain ja siks haukku mua, mut ehei. Jotkut vaan on lapsellisia. Ei se kaveri vissiin ymmärrä, et on normaalii, et lapsuudenaikaset kaverit ei oo ystävii koko loppu elämäänsä.

En vaan aina ymmärrä ihmisiä.

Halloween Suomeen!

Miksei Halloweenii juhlisteta Suomes samal taval ku vaik Irlannissa ja USA:ssa? Miksei suomalaiset lapset vois Halloweenina mennä pyytää karkkii? On se ny paljon mielenkiintosempi ku joku Nuuttipukinpäivä. Tää tuli mieleen, koska oon kotona. Tarkotus oli mennä vasta ens vkon vkl, mut sillon on Halloween bileet Tampereella enkä oo koskaan ollu Halloween bileissä, nii en voi nyt missata niitä. Naamiaisasut on kyl ihan parhaimpii! Tekis mieli ostaa Punanaamiosta ja Pilailupuodista vaik mitä ja toivoo, et naamiaisbileitä pidettäis useemmin.

Tykkään kauhuleffoista. Jollain kieroutuneella tavalla tykkään olla helvetin peloissani jonkun leffan takii. Mut ei toi pelkästään kiehdo, vaan se tarina. Miks joku tappo jonkun, ja yliluonnolliset jutut on kans kiinnostavii. Joskus oikein kiusaan itteeni ajattelemalla jotain kauhuleffaa, ku oon vaik yksin kotona. Joku joskus sano kattoneensa niin paljon kauhuleffoi ettei enää pelänny. Meneehän se munki kohalla välillä noin. Toisinaan oon sit taas entistä pelokkaampi ku tulee ne kaikki leffat mieleen. Mut onneks niin ei oo käyny enää hirveen usein. Useimmiten muistan, et leffoissa vaan tapahtuu sellasta kauhuu, ei mun elämässä. Tuli vaan tääki mieleen, ku oon nyt kattonu Supernaturalin 1. kautta (oon nähny vaan 3. kokonaan, aattelin kattoo 1. ja 2. kauden ennen ku 4. ehtii alkaa teeveest). Edellisyönä katoin jakson nimeltään Bloody Mary. En tiiä miks, mut se sai mun niskakarvat vähän pystyyn. Sen jakson jälkeen olin vaan tyytyväinen ettei mun huoneessa enää oo peiliä (ku se on viety jo Tampereelle). Ja no, vaik se peili olis ollu viel tääl, nii oisin varmaa aika nopeest saanu vakuuteltuu ittelleni ettei tääl mitää pahoja peilinhenkiä oo. Kotona mulla on kuitenki kaikist turvallisin olo.

Ois siistii uskoo yliluonnolliseen. Ei se onnistu, mut haluisin. Mahdollisesti mua pidettäis hulluna, mut silti, ois jännää uskoo sellasiin juttuihin sen sijaan, et ois näin realistinen.

Taas mun unirytmi on menny tähän, et while everybody else is getting out of bed I'm usually getting in it.. Tai no, ei kai hirveen moni vielä tähän aikaan sentään nouse, mut monet on päässy jo töistä siin vaihees ku mä herään. Ei muuta ku huomenta aamuvirkuille ja kauniita unia mun kaltaisille tyypeille!

Little Lion

Onko tamperelaiset oikeesti niin mukavii, ku millasen kuvan oon niistä saanu? Vein perjantaina pahveja pahvinkeräysroskikseen ja siel oli joku mummo, joka alko juttelee mulle. Oon asunu tääl vajaa 2kk eikä toi ollu eka kerta ku noin kävi. Ihmiset on muutenki vaikuttanu tääl tosi ystävällisiltä. Mun kotikaupungissa jos tuntematon alko juttelee, se oli kännissä.

Ah, tätä syksyä. Eilen oli upee ilma. Aurinko paisto eikä ollu ihan jäätävän kylmä. Lähin kävelylenkille. Täl alueel on ihanii puutaloi ja kävin ihastelemas niitä. Tein kans tuttavuutta erään karvapallon kanssa.

En ees koittanu kutsuu tota luokseni. Olin ottamas maisemakuvaa ja huomasin kissan vähän matkan päässä. Kuvan ottamisen jälkeen katoin missäs se kissa on ja sehän töpöttelee hirveetä vauhtia mun luo. Kauhiasti kiehnäs mun jalois ja nauku, ihan ku ois toivonu saavansa ruokaa. Ei kovin usein kissat tollai oma-alotteisest tuu ihmisten luo. Mä en ainaka oo sellasiin paljoo törmäilly. Oon vähän enemmän koiraihmisii. Kotona meillä onki shetlanninlammaskoira, mut kissat on silti kans ihanii. Tykkään paljon kaikenlaisista eläimistä. Haluisin kultaleijonatamariinin lemmikiks! Tai jonku muunki apinan! Poikakaveri sanoo etten tarvi, ku mul on hänet.

PS. Glee oli eilen ihan mahtava! Mua alko hirveesti laulattaa ja tanssittaa!

Viennettaa

Poikakaverini oli kiva, ku ei syöny kokonaan ostamaansa jäätelökakkuu ja jätti lopun mulle. Eilen sit otin perjantai-illan kunniaks vähän makiaa nassuun. Viennetta-jäätelökakkuu Doris-keksillä ja Snickers-minipatukalla. Tosin loppuvaiheilla alko olla makea-annos täynnä. Alko tehä mieli kunnon ruokaa. Niin käy usein, ku syön makeeta, et jossain vaihees alkaa tökkii ja maistuu liian ällö-makeelta. En tajuu, miten poikakaverini pysty vetää tosta jätskikakusta edellispäivänä puolet kerralla.

Vihdoinkin Glee alkaa! Oon odottanu kauan. Tykkään siitä musiikista paljon. Oon kuunnellu Groovesharkissa Glee Castin biisejä. Muistankohan ihan väärin, et oisin joskus jostain lukenu sen muistuttavan vähän Skinsii? Tykkäsin Skinsist, joten jos Glee muistuttaa sitä, nii mikäs siinä. Illal täytyy muistaa olla töllön edessä klo 20!

Roosa nauhailija

Tänään piti pukeutua pinkkiin tukeakseen Roosa nauha -syöpäsäätiötä. Vaatekaapistani ei turhan paljon löydy vaaleanpunaisia kuteita, mutta pistin päälle ne mitä löysin. Toisessa kuvassa muistin jopa hymyillä! Tässä taitaa olla kaikki mun omistamat vaaleenpunaset vaatteet (jos alusvaatteita ei lasketa).

Pitkähihanen - Zara

Toppi - Only

Kaula- ja rannekoru - Äiti sai Anna-lehden tilauksessa ja lahjotti mulle

Kummitätini kutoma poncho lämmitti mukavasti.

Espritin ties kui vanhan laukun otin kouraan, ku suuntasin ulos.

Haluun toki valkosen joulun, mut nyt on vasta lokakuu, joten ei vielä lunta! Eilen vilkasin jossain kohtaa iltaa ikkunasta ulos ja tuli lievä wtf-olo. Lokakuun puolväli ja sataa lunta! Ei tietty paljoo, mut kyl maa oli vähän valkonen sen jälkeen. Mut onneks on keksitty kaakao talven kylmyyttä vastaan. Kaverin kanssa nautittiin tänään Café Europassa kermavaahdolla ja suklaakastikkeella varustetut kylmyydenpoistajat. Nam!

Hakuna matata

Katoin tänään Leijonakuninkaan. Jos oikein muistan, nii leijonakuningas on ainoo Disney-leffa, ku on saanu mut itkemään (Mufasa, nyyh). Disneyn klassikkopiirretyt on parhaita! Sit viel ku kaikki klassikkopiirretyt, mitä meillä on, on VHS ja vähänkö ne mainokset siinä alussa on ihania. En voi kattoo niitä asunnollani Treella, ku ei mul oo VHS-soitinta eikä Disney klassikkopiirrettyjä ees kuulu kattoo DVD:ltä.

En tiiä kuka meijän perheessä on pienenä pureskellu Kaunotarta ja hirviöö.

Top 5 Disney klassikot

1. Kaunotar ja hirviö

2. Herkules

3. Leijonakuningas

4. Pieni merenneito
5. Aladdin

2.-5. saattaa joskus vaihdella paikkoja, mut 1. pysyy sijoillaan. Harmittaa, ku Herkules-video on hukassa. En tiiä mihin se on hävinny enkä oo nähny sitä pitkään aikaan!

Eilen illal oli vähän masis olo. Mietin liikaa raha- ja työjuttui (lähinnä sitä ku ne puuttuu). Sit onneks kavereitten kans jutteleminen autto. Ja Leijonakuningas autto tänään. Ei huolen häivää, päivä on huoletooon!

Vierailu arboretumissa

Kävin viime vkolla Hatanpään arboretumissa. En ollu koskaan ennen kuullukaa semmosesta puistosta ennen ku poikakaverini kerto. Siel oli kyl niin hienon näköstä. Täytyy muistaa mennä sinne ens kesänä, jollon se paikka on varmasti kauneimmillaan.



Olin ihmeissäni, ku siel oli viel kohtuu paljon kukkia, vaik oli lokakuun alku.

Sorsia riitti. Kovin ne tuntu toivovan, et mul ois ollu tarjota jotain ruokaa.

Ruusutkaan ei vaikuttanu olevan moksiskaan kylmistä ilmoista.

Nyt on maha täynnä makeaa. On se kiva juhlistaa jonkun synttäreitä. Tarkotus oli ottaa kuvia herkuista, mut sil hetkel ku alettiin syömään, ei mulla päässä liikkunu muuta ku kysymys "mitä leivonnaista maistan ekana?".

Ooceen talentit

O'Connell's irkkubaarissa on meneillään bändikisa. Torstaisin on semifinaalit, joissa 3 bändiä soittaa 4 biisiä ja yks bändi pääsee jatkoon. Finaali on torstaina 28.10. Eilen oli ensimmäinen semifinaali, jossa oli vastakkain Picnic with Lulu, Veli Ääretön & Kolmas Maailmansota ja String Company. Picnic with Lulu voitti ja näin ollen pääs finaaliin!

Ite en ollu soittamassa. Oon ollu bändissä vasta niin vähän aikaa, ettei kovin monii sellosovituksii viel oo saatu kasaan. Olin kuitenkin poikakaverin kanssa paikan päällä kannustamassa, tällasessa asustuksessa. Ja kylläpäs mua taas hymyilyttää.. Kädessä on sama Go-kello, joka oli edellisessäki vaate-postauksessa. Se on ainoo kello, mikä mulla on enkä jaksa aina erikseen mainita siitä. Tai voi olla, et tän jälkeen en enää mainitse sitä. Se on mulla kuitenki melko usein kädessä.

T-paita - Vila

Farkut - Blend She

Nilkkurit - Tapas

Korvikset - Claire's

Kaulakoru - Bijou Brigitte

Kun mä nyt tota bändikisaa mainostin, nii mainostan sit samantien kans mun tanssistudioo: Huomenna lauantaina 9.10. tanssistudio Razzmatazzin tanssiryhmät esiintyvät liikekeskus Siperian keskusaukiolla klo 13 ja 14. Meikä tanssii klo 13 maissa. Sen jälkeen suuntaankin taas kotikaupunkiini, koska su juhlistetaan mun pikkuveljen Sweet Sixteenii.

Hyvästi, vihreä pikkukaveri

Olin mielissäni kotiin menemisestä, koska ajattelin pääseväni lisäämään iPodiini bändimme biisejä. Oma kannettavani on kohtuu vanha ja kokenut, etten ole viitsinyt ladata sitä täyteen ihmeellisyyksiä eikä iTunesiakaan siinä siis ole. Kotona vain saan lisättyä biisejä soittimeeni. No, ensimmäisenä päivänä onnistuin lisäämään osan kappaleista. Toisena päivänä olin juuri saapunut koiran lenkitysreissulta ja suunnittelin meneväni koneelle lisäämään loput kappaleista, kun iPodini päättikin sanoa itsensä irti. Ei mitään varoitusta, se vain pimeni eikä enää käynnistynyt. Seurasi ihmetys, hämmennys ja lopulta järkyttävä v*tutus. En muista, koska olisin viimeksi ollut niin v*ttuuntunut (yritän vielä toistaiseksi pitää jonkinlaista sensuuria päällä. Jos olisin tuona samaisena hetkenä tullut tänne kirjoittamaan, teksti ei olisi välttämättä näinkään hienostunutta). Suunnitteilla on soittimen vieminen korjaukseen, mutta jos joku ihme osa on mennyt piloille, uuden iPodin ostaminen saattaa mahdollisesti tulla halvemmaksi.

Miks mä alan kirjottaa kirjakieltä ku kerron jotain tollasta tarinaa? No mut nii, onneks en ollu menossa kotoa suoraan Tampereelle. Jos oisin, mul ois ollu reilu 4h matka edessä ja se ois tuskaa ilman musiikkia (autolla ku kotoo ajaa menee n. 2h, mut julkisilla joudun kiertää + kävelee juna-asemalta kämpälleni). Mutta niin siis, ku lähin täältä Poriin, nii matkaa oli vajaa 2h. Sen mä vielä kestin, mut toivoin, et rakas iPodini ois siinä virronnu ja viihdyttänyki mua bussimatkan ajan.

Onneks oon säilyttäny vanhan mp3-soittimeni. Sitä tarvii vaan osata käyttää oikein, koska nappuloita ei paljoo oo, ku oon ajanu pyörällä sen päältä (tiedän, olen taitava). Sen takii ton iPodin aikoinaan hommasinki. Mut mp3 pelittää edelleen, joten se pääsee taas käyttöön, kunhan Tampereelle kerkeen.

En tiiä mikä mussa on, ku tunnun kiintyvän koneisiin ja laitteisiin. Ku vanha on menny rikki tai ollu menemässä rikki ja täytyny vaihtaa uudempaan, nii se on ollu vähän vaikee paikka. Usein oon halunnu, et uus laite ois samalaine, ku edeltäjänsä, esim. ku edelline luuri hajos, yritin löytää uutta samanlaista (en kuitenkaa löytäny..) ja oon jo miettiny, et voisin ostaa tollasen samalaisen iPodin. Suuria tunteita on ollu autoja, puhelimia, tietokoneita, telkkareita ja musasoittimia kohtaan. Edelleen välillä ikävöin meijän vanhaa autoo, jonka romutin yli vuos sitten sekä vanhaa puhelintani, joka hajos viime joulukuus. Olin hieman osallinen myös puhelimen hajoamiseen. Ehkä pitäis alkaa kohtelee niit laitteit vähä hellemmin..