Onko tamperelaiset oikeesti niin mukavii, ku millasen kuvan oon niistä saanu? Vein perjantaina pahveja pahvinkeräysroskikseen ja siel oli joku mummo, joka alko juttelee mulle. Oon asunu tääl vajaa 2kk eikä toi ollu eka kerta ku noin kävi. Ihmiset on muutenki vaikuttanu tääl tosi ystävällisiltä. Mun kotikaupungissa jos tuntematon alko juttelee, se oli kännissä.
Ah, tätä syksyä. Eilen oli upee ilma. Aurinko paisto eikä ollu ihan jäätävän kylmä. Lähin kävelylenkille. Täl alueel on ihanii puutaloi ja kävin ihastelemas niitä. Tein kans tuttavuutta erään karvapallon kanssa.
En ees koittanu kutsuu tota luokseni. Olin ottamas maisemakuvaa ja huomasin kissan vähän matkan päässä. Kuvan ottamisen jälkeen katoin missäs se kissa on ja sehän töpöttelee hirveetä vauhtia mun luo. Kauhiasti kiehnäs mun jalois ja nauku, ihan ku ois toivonu saavansa ruokaa. Ei kovin usein kissat tollai oma-alotteisest tuu ihmisten luo. Mä en ainaka oo sellasiin paljoo törmäilly. Oon vähän enemmän koiraihmisii. Kotona meillä onki shetlanninlammaskoira, mut kissat on silti kans ihanii. Tykkään paljon kaikenlaisista eläimistä. Haluisin kultaleijonatamariinin lemmikiks! Tai jonku muunki apinan! Poikakaveri sanoo etten tarvi, ku mul on hänet.
PS. Glee oli eilen ihan mahtava! Mua alko hirveesti laulattaa ja tanssittaa!
2 kommenttia:
Tulinpa vastavierailulle. Tampere on kiva paikka, viime vuosina siellä on jostakin syystä tullut piipahdettua useammankin kerran. Ja kvia kissakuva!
Tampere on hieno paikka ja joo, oon yllättyny, et sain tosta kissasta noinki hyvän kuvan ku se niin hirveesti liikuskeli ympäriinsä :D
Lähetä kommentti