Miksei Halloweenii juhlisteta Suomes samal taval ku vaik Irlannissa ja USA:ssa? Miksei suomalaiset lapset vois Halloweenina mennä pyytää karkkii? On se ny paljon mielenkiintosempi ku joku Nuuttipukinpäivä. Tää tuli mieleen, koska oon kotona. Tarkotus oli mennä vasta ens vkon vkl, mut sillon on Halloween bileet Tampereella enkä oo koskaan ollu Halloween bileissä, nii en voi nyt missata niitä. Naamiaisasut on kyl ihan parhaimpii! Tekis mieli ostaa Punanaamiosta ja Pilailupuodista vaik mitä ja toivoo, et naamiaisbileitä pidettäis useemmin.
Tykkään kauhuleffoista. Jollain kieroutuneella tavalla tykkään olla helvetin peloissani jonkun leffan takii. Mut ei toi pelkästään kiehdo, vaan se tarina. Miks joku tappo jonkun, ja yliluonnolliset jutut on kans kiinnostavii. Joskus oikein kiusaan itteeni ajattelemalla jotain kauhuleffaa, ku oon vaik yksin kotona. Joku joskus sano kattoneensa niin paljon kauhuleffoi ettei enää pelänny. Meneehän se munki kohalla välillä noin. Toisinaan oon sit taas entistä pelokkaampi ku tulee ne kaikki leffat mieleen. Mut onneks niin ei oo käyny enää hirveen usein. Useimmiten muistan, et leffoissa vaan tapahtuu sellasta kauhuu, ei mun elämässä. Tuli vaan tääki mieleen, ku oon nyt kattonu Supernaturalin 1. kautta (oon nähny vaan 3. kokonaan, aattelin kattoo 1. ja 2. kauden ennen ku 4. ehtii alkaa teeveest). Edellisyönä katoin jakson nimeltään Bloody Mary. En tiiä miks, mut se sai mun niskakarvat vähän pystyyn. Sen jakson jälkeen olin vaan tyytyväinen ettei mun huoneessa enää oo peiliä (ku se on viety jo Tampereelle). Ja no, vaik se peili olis ollu viel tääl, nii oisin varmaa aika nopeest saanu vakuuteltuu ittelleni ettei tääl mitää pahoja peilinhenkiä oo. Kotona mulla on kuitenki kaikist turvallisin olo.
Ois siistii uskoo yliluonnolliseen. Ei se onnistu, mut haluisin. Mahdollisesti mua pidettäis hulluna, mut silti, ois jännää uskoo sellasiin juttuihin sen sijaan, et ois näin realistinen.
Taas mun unirytmi on menny tähän, et while everybody else is getting out of bed I'm usually getting in it.. Tai no, ei kai hirveen moni vielä tähän aikaan sentään nouse, mut monet on päässy jo töistä siin vaihees ku mä herään. Ei muuta ku huomenta aamuvirkuille ja kauniita unia mun kaltaisille tyypeille!
Tykkään kauhuleffoista. Jollain kieroutuneella tavalla tykkään olla helvetin peloissani jonkun leffan takii. Mut ei toi pelkästään kiehdo, vaan se tarina. Miks joku tappo jonkun, ja yliluonnolliset jutut on kans kiinnostavii. Joskus oikein kiusaan itteeni ajattelemalla jotain kauhuleffaa, ku oon vaik yksin kotona. Joku joskus sano kattoneensa niin paljon kauhuleffoi ettei enää pelänny. Meneehän se munki kohalla välillä noin. Toisinaan oon sit taas entistä pelokkaampi ku tulee ne kaikki leffat mieleen. Mut onneks niin ei oo käyny enää hirveen usein. Useimmiten muistan, et leffoissa vaan tapahtuu sellasta kauhuu, ei mun elämässä. Tuli vaan tääki mieleen, ku oon nyt kattonu Supernaturalin 1. kautta (oon nähny vaan 3. kokonaan, aattelin kattoo 1. ja 2. kauden ennen ku 4. ehtii alkaa teeveest). Edellisyönä katoin jakson nimeltään Bloody Mary. En tiiä miks, mut se sai mun niskakarvat vähän pystyyn. Sen jakson jälkeen olin vaan tyytyväinen ettei mun huoneessa enää oo peiliä (ku se on viety jo Tampereelle). Ja no, vaik se peili olis ollu viel tääl, nii oisin varmaa aika nopeest saanu vakuuteltuu ittelleni ettei tääl mitää pahoja peilinhenkiä oo. Kotona mulla on kuitenki kaikist turvallisin olo.
Ois siistii uskoo yliluonnolliseen. Ei se onnistu, mut haluisin. Mahdollisesti mua pidettäis hulluna, mut silti, ois jännää uskoo sellasiin juttuihin sen sijaan, et ois näin realistinen.
Taas mun unirytmi on menny tähän, et while everybody else is getting out of bed I'm usually getting in it.. Tai no, ei kai hirveen moni vielä tähän aikaan sentään nouse, mut monet on päässy jo töistä siin vaihees ku mä herään. Ei muuta ku huomenta aamuvirkuille ja kauniita unia mun kaltaisille tyypeille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti