En pidä ihmisiin turhan usein yhteyttä. Se ei tarkota ettenkö haluis olla väleissä. En tahallisesti koita työntää ihmisiä pois luotani. Mä en vaan aina haluu olla kavereitten kanssa. Tykkään olla omissa oloissani eikä mulla aina tuu mieleen soittaa jolleki, ku on tylsää, vaan usein keksin jotain tekemistä ite. Joskus tietty soitan ja pyydän seuraa, mut harvemmin, ku jotkut muut. Harvemmin, ku jotkut kaverit toivois. Kaverisuhteita on kuivunu kasaan, ku kumpikaa ei oo enää ottanu yhteyttä. Mä en osaa olla joka päivä yhteyksis kaikkien kanssa ja siinä on jotain väärää joidenkin mielestä. En oo niin takertuvainen, vaik ilmesesti pitäis olla. Okei, ei se takertuvaista oo, et haluu olla kavereitten kanssa.
Mä ja yks mun kaveri ajauduttiin kesän aikana erillemme. Ei ollu mitään riitaa, meil vaan oli omat juttumme. Huomasin kyl, et ei oltu enää niin paljon jutuissa. Ennen ku mul tuli mieleen soittaa tälle kaverille ja kysellä kuulumisii, kuulin mun poikaystävältä, et se kaveri oli haukkunu mua mesessä mun poikaystävälle. Mulla ei ollu mitään tietoo miks se oli tehny niin, koska en ollu mielestäni tehny mitään, mut siinä vaiheessa ei ainakaan tehny mieli kysellä kuulumisii. Ja se haukku mua mun poikaystävälle useemminki. Luuliko se, et mun poikaystävä lähtis haukkumiseen mukaan? En tiiä mitä mielihyvää se siitä haukkumisesta sai.
Eilen juttelin tän kaverin kans ja selvis, et se oli vaan vihanen, koska se oli aina se, joka otti yhteyttä ja sit ku se ei ottanu ja mäkä en ottanu, nii homma kuivu kasaan. Sen takii se meni haukkumaan mua ihmisille. En ihan ymmärrä miks. Ku mul on välit kuihtunu jonkun kans ilman et kumpikaa on tehny mitään, nii ei mulla oo tullu mieleen mennä haukkuu sitä tyyppii enkä oo kuullu sen tyypin haukkuneen mua. Sit ku on joskus jossain nähty, nii on ollu kiva vaihtaa kuulumisii. Mut ei tollasen haukkumisen jälkeen oo hirveen kiva vaihtaa kuulumisii. Luulin, et se kaveri aatteli mun tehneen jotain ja siks haukku mua, mut ehei. Jotkut vaan on lapsellisia. Ei se kaveri vissiin ymmärrä, et on normaalii, et lapsuudenaikaset kaverit ei oo ystävii koko loppu elämäänsä.
En vaan aina ymmärrä ihmisiä.
2 kommenttia:
Mä ymmärrän sun pointin. Mäkin olen tottunut olemaan paljon yksin ainoa lapsi kun olen ja välillä myös kaipaan yksinoloa. Mä olen myös ns. ajautunut erilleni joistakin ystävistäni, en sitä tahallani ole tehnyt, se on vain tapahtunut. Kun on pitkään ollut tapaamatta ei vain ole enää mitään puhuttavaa tai jaettavaa, mikä on aika surullista, mutta ihmiset muuttuvat.
Törkeää kyllä kaveriltasi mennä haukkumaan sinua, vaikka et ole tehnyt edes mitään!
Kiitos näistä sanoista (: ihanaa kun joku ymmärtää!
Lähetä kommentti