Tarvis varmaan mennä jonkilaiselle vihanhallintakurssille. Olin torstaina pelaa sulkkista pikkuveljen kans ja paiskasin mailan maahan, ku mun peli meni paskasti. Osuin mä vaikeissa syötöissä, mut ketutti, ku missasin sellasii ihan helppoi! Vähän se maila taittu, mut ku paiskasin toisen kerran toisel puolel, nii se taittu entiselleen. Perjantaina suutuin mun läppärille, ku se oli hidas, joten löin sitä kämmennellä tohon näppisten alapuolelle. Kone sammu, mut alko sit käynnistää itteään uusiks. Onneks ei mitään häikkää ilmenny (tai ainakaa vielä oo ilmenny..). Tää kone on kuitenki vuosimallia 2004. Mä oon hajottanu tavaroita suutuspäissäni eikä se oo kivaa. Se on ihana tunne, ku raivoissaan paiskaa jotain, mut sit ku se joku menee rikki, nii sit ei oo kivaa..
Rauhoittavia maisemakuvia kotoa. Sopii tähän tekstiin.
Olin torstaina koiran kans lenkillä. Teen melkein aina saman lenkin ja sil matkal on sellanen iso kivi, jonka päälle pyydän Fredii hyppäämään. Torstaina se ei kuitenka onnistunu ja se satutti takajalkansa. Jouduin kantaa sen kotiin. Välillä laitoin sen maahan, ku aattelin jos se ei sattuiska enää, mut se varo sitä jalkaa edelleen. Ku kotiin pääsin ja laskin sen maahan, nii hän kipitti etiäpäin, ku mitään vikaa ei ois jalassa koskaan olluka. Joko se oli sattumaa tai sit meijän koira on ovela laiskimus.
Pää piilossa sängyn alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti