Katse ylös

Pienoinen tauko ollu blogissa. Emmä mitään järkevää oo tehny, mut oon ollu poikakaverin kanssa sen ajan, ku en oo tänne kirjotellu, et sellasen kiireen takii en oo ehtiny istuu koneella. Seuraavan kerran nähään kuitenki ens vkon to, et tässä nyt sitä ennen päivittelen sit hyvin.

Oon taas kotona. Kävin tänään kaupungilla ja ku olin menossa videovuokraamoon, silmiin pisti tällanen kiva kaveri:

Tollanen tippuu päähän, nii johan on kaikilla kivaa.

Aamulehdestä luin, et joku oli kuollu, ku oli saanu katolta tippuvaa lunta niskaansa. Sit luin toisesta aamulehdestä, et sitä lumen niskaan saamista on vaikee välttää, ku keskustassaki pitäis kävellä tyylii autotiellä, ettei varmast osuis omalle kohdalle. Mä en kyl osaa ajatella tollasta asiaa, ku jossain kävelen tai pyöräilen. Emmä tajuu alkaa pelkäämää. Mut hyvä niin. Aika hirveetä jos pelkäis koko ajan sellastaki ja ihan jännittyneenä kävelis kaupungilla. Tai sit istuis vaan kotona ja pyytäis jotain toista hoitamaan asioitaan.

Pitää tehä ulkoasulle nyt jotain. On vähän liian joulunen.

Ei oo joulukuustakaa enää.